Foxi ihmemaassa

Sunnuntai päivä vietettiin Mikkelissä. Aamulla kello 5.30 lähdettiin ajelemaan KooKoo99:n järjestämiä aksakisoja. Paikanpäällä oltiin sitten noin kello 8.15. Käytiin ensin ilmoittautumassa, jonka jälkeen lähdettiin lämppäämään Foxia. Hattua nostan KooKoo99:n "lämmittelypaikalle", joka sijaitsi rauhallisessa paikassa suht pitkällä peltotiellä.

Minien ja medien radat alkoi klo 9.00. Aamuajankohta ei ollut ehkä mikään ihantellisin, koska herätys oli jo kello 4.30. Foxi oli vielä ihan umpisikeessä ja nukkui koko automatkan.
Tuomarina meillä oli Anne Viitanen, koska Kari Jalonen perui tulonsa sairastumisen takia. Vähän tämä jäi harmittamaan, koska Jalosen radoille oli tarkoitus mennä.

Viitasen C-agirata (keinu väärinpäin)

Jalosen D-agirata

Viitasen C-agirata oli ihan kohtalainen ykkösille. Ainoat asiat jotka teki radasta vaikean oli heti eka este, joka oli sijoitettu sinäänsä aika hassusti, kun toisena esteenä oli pituus. Toisena oli todella lyhyet estevälit juurikin pituudelle ja muurille.
Puomilla varsinkin yritin saada Foxin juoksemaan ihan koko esteen loppuun asti, koska vauhti ei olisi riittänyt.
Kuuliaisena koirana eihän Foxille tarvinnut mitään sanoa. Se
pysähtyi automaattisesti.Muurilta saatiinkin vitonen, koska Foxilla ei ollut yhtään sitä tarvittavaa vauhtia.

 
 Kolmas asia oli kenu. En ois ikinä uskonut, että ykkösille tulee tuommoinen kulma. U-käännöksen sai tehdä keinun jälkeen. Mun     oli pakko jo siirtyä seuraavan esteen puoleen Foxin suorittaessa         keinua, koska muuten en olis ehtinyt ohjaamaan tuota loppupätkää.

Mikkelissä oli aika herkkä keinu verrattuna meidän keinuun, joten Fox päästi vauhdilla loppuun asti. Tästä ei muuta voinut syntyä, kun se lentokeinu... Toivottavasti ei saanut keinukammoa juuri kun siitä on päästy eroon ja saatu Fox suorittamaan se innolla.

Olishan se ihan turvallisuussyistäkin kiva jos joka seuralla olis yhtä herkkä keinu. Lentokeinuissa on aina se loukkaantumisen riski korkealla. Ja jos koirat opetetaan siihen oman hallin keinuun ja sitten kisoissa onkin totaalisesti erilainen keinu.
Sillä onkin kiva aloittaa kisaura jos koiralle tulee eka kisoista negatiivisia kokemuksia.

Tämän takia käyttäkää niitä koirianne totuttelemassa erilaisiin keinuihin. Älkää tehkö samaa virhettä kuin me. Tuli taas tää paluu viime vuoteen.

Tältä radalta virheitä tuli ekalta hypyltä, koska jätin Foxin aivan liian lähelle ja pinta oli aivan uusi. Toinen vitonen tuli muurilta, kolmas ja neljäs kepeltä, koska Fox halusi keskttyä haukkumiseen. Viides virhe oli lentokeinun syy. Maalissa siis 25 ratavirheellä sekä ajalla 1min 16s....

 D-agirata olikin sitten Jalosen käsialaa. Etäisyydet oli jo paljon paremmat vauhtia tavitseville esteille. Fox vain päätti olla hyppäämättä muuria ja pituutta.

Minä päätin siinä kohdin, että nyt pidetään hauskaa. En pakottanut Foxia hyppäämään muuria ja pituutta vaan halusin saada siihen vähän lisää vauhtia. Loppu meni aika sutjakkaasti jos mukaan ei lasketa hidasta puomia. Fox jännäsi koko puomin ajan, että millon tää kippaa, mutta eipäs kipannutkaan.

Kepeillä mun rintamasuunta oli hujanhajan, mutta halusin korjata oman asentoni vaikka Fox meni ihan oikeesta välistä. Otettiin ihan harjotuskannalta, koska meillä oli hylky jo kasassa.
Jalosen rata oli mukava ja maaliin tultiin hylyllä ja ajalla 68.44s.



Päällimmäinen tunnelma kisoista oli: Hyvin järkätty tapahtuma, kivat ja sopivan haastavat radat jotka Fox olis kyllä osannut suorittaa, mutta oli aivan Liisa ihmemaassa uuden alustan ja laajan ja reunattoman kentän takia.

Ykkösten ratojen loputtua jäätiin vielä katsomaan kakkosten minit ja medit. Radoilla kurvaili pari tästä blogimaailmasta tuttua koirakkoa.


Pidempäänkin oltaisiin voitu jäädä, mutta sade yllätti meidät. Nykyään ei voi enää säätiedotteisiin uskoa. Koko päiväksi oli luvattu puolipilvistä.

Kotimatkalla käytiin nopeasti piipahtamassa Foxin kasvattajan luona (ja katsomassa parin päivän ikäisiä shelttipenneleitä).

Pysähdyttiin Hirvaskankaan ABClle syömään jonka jälkeen käytiin tervehtimässä partacollie Topia.
Topin luona nuo paimenet sai kirmata keskenään vähän aikaa, kunnes lähdettiin kotia kohti. Ja kuten arvata saattaa tuo pieni shetlantilainen, jonka päivä oli täynnä ihmetystä tuhisi koko 1h automatkan ajan.

Tänään myös viimein saapui noin kahden kuukauden odotuksen jälkeen Berralta tilaamani uusi treeniliivi. Mukana tuli (ehkä hyvitykseksi kuluneesta ajasta) Berran violetti grip-hihna. Kyllä noi äkäiset (mutta asialliset) s-postiviestit saa ihmeitä aikaan...

On taas kulunut aikaa Foxin edellisestä hieronnasta. Huomenna katsotaan kuinka mutkalla tuo poitsu on.

Tämä on aina unohtunut johonkin postaukseen laittaa, mutta meidän touhuja voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja YouTubessa.