Kun yhdestä ongelmasta päästään, niin toinen tulee tilalle

Viime viikolla käytiin testaamassa Sievin agikenttä kisojen merkeissä. Tuomarina oli jo ennestään tuttu Hilpi Yli-Jaskari. Hilpin radat on kyllä niin parhaita. Ne eivät ole ykkösille liian haastavia, mutta niissä on kuitenkin kohtia, joihin ohjaukset pitää suunnitella huolella.
Sievissä oli kaksi rataa, yksi hypäri ja yksi agirata. Me startattiin kummatkin vaikka hypäriltä meillä onkin jo LUVA.

Agiradalta tulokseksi tuli HYL, koska Mikkelin kisoista tuliaiseksi tuotu keinupelko päätti kostautua radalla. Fox meni kyllä keinun, mutta puomi olikin sitten aivan hirrrveen pelottava. Puomista juostiin ohi ja rata sai jatkua.
Kepit oli Foxilla ihan loistavat ja niissä ei ollut mitään ongelmia. Ei ollut myöskään radan muissa esteissä.

Hypäriltä saatiin vitonen ja sillä päästiin toiselle sijalle. Fox päätti putkelle mennessä käydä tervehtimässä tuomaria. Loppu rata oli kiva, mutta kyllähän tuo aika hidas oli mun makuun. Lujempaa se kuitenkin juoksi ja hyppäsikin paremmin. Se varmaan johtui alkuviikon hieronnasta.
Kisojen välillä Fox on käynyt pariinkin otteeseen hieronnassa.

14 päivä Fox oli ihan jumissa. Lapoja ja selkää aristi aika paljon. Tarvittiin kolme ihmistä pitämään pieni sheltti paikallaan.

27 päivä käytettiin Fox uudestaan hieronnassa ja sillä kertaa tuo ei aristanut enää puoliakaan niin paljon kuin viimeksi. Nyt onkin sitten pakko alkaa käyttämään tota 1,5 kuukauden välein hieronnassa, kun se kerta menee noinkin jumiin. Ei se kyllä mikään ihme ole, että tuommoinen lihaskimppu menee jumiin. Hieroja ei meinannut saada edes sormia lapojen väliin, kun lihasta oli niin maantaivaallisesti.

Silloin kun Fox kävi luustokuvissa niin ell tokaisikin, että kyllä näkee, että tämä koira liikkuu paljon. Lihakset oli kuulemma kuin kehonrakentajalla.

Tiian yksärin jälkeen 8.8. Fox pääsee vielä kolmannen kerran hierojalle. Sen jälkeen pitänee alkaa rytmittämään hieronta-aikojen väliä.

28.7 oli SSKKn järjestämät möllikisat Tarvaalan kaukalolla. Fox ei edellisen päivän hieronnan takia päässyt kisaamaan, mutta lähti kuitenkin mukaan turistiksi sillä aikaa, kun olin ottamassa kisaaville koirakoille aikaa.

Möllien jälkeen käytiin tekemässä keinua kaukalossa. Vauhtia otettiin juoksemalla parin siivekkeen läpi. Vähän jouduin poikaa hyssyttelemään ettei tulisi keinulle liialla vauhdilla.
Hiukan hämmästyin, kun keinu meni ilman ongelmia joka kerralla. Mihin se pelko hävisi?


Keinua päästään nyt tekemään paljon useammin eikä aina tarvitse lähteä Saarijärvelle. Iskä nimittäin hommasi meille keinun kotiin!