If this is what we've got, then what we've got is gold

16.7. lauantaina herätyskello soi neljältä aamulla. Auto starttasi pihasta viideltä kohti Kokkolaa ja shelttien agilitymestaruuskilpailuja. Paikan päällä oltiin joskus klo 7.00. Sää ei ollut mikään ihanteellinen aksaamiseen, sillä kenttä oli täynnä suuria lätäköitä ja vettä satoi koko ajan. Ratojen välissä oli aivan liikaa odotusaikaa ja sen takia istuttiinkin ainakin puoli päivää autossa. Fox pystyi onneksi nukkumaan ja keräämään voimia aina ratojen välissä.

Meidän ensimmäinen agirata, joka oli samalla myös karsintarata shelttien agimestaruusfinaaliin alkoi joskus puoli yhdeksän aikoihin. Tuomarina toimi Katarina Virkkala.
Ennen rataa olin varma, että Fox ei suostu ollenkaan edes liikahtamaan lähdöstä mihinkään. Toisin kuitenkin kävi. Tein lentävän lähdön ja Fox teki radalla hienosti työtä käskettyä. Vähän nihkeästi edettiin, mutta maaliin asti päästiin. Vauhti riitti ihanneajan alittamiseen ja napattiin tältä radalta nollavoitto, LUVA ja pääsylippu shelttien agimestaruusfinaaliin! Muilla vauhdikkailla koirakoilla ei pysynyt liukkaalla nurmella pakka kasassa ja HYLky rivi oli pitkä tai olihan siellä se Foxin ainut nolla. Nyt ollaankin viittä vaille kolmosissa!

Seuraava agirata alkoi vasta kuuden tunnin päästä, joten ehdittiin helposti käydä syömässä, katsomassa kolmosten ratoja ja shoppailemassa kojuilla. Berran kojulta mukaan tarttui Foxille uusi vihreä panta ja fleece hihna. Välillä mentiin myös autoon istumaan, että Fox sai nukuttua hyvät unet ennen seuraavaa rataa.

C-agirata alkoi  15.45. Hilpi Yli-Jaskarin tuomaroima rata tuntui oikein mukavalta ja sääkin oli muuttunut vähän aurinkoisemmaksi.
Fox oli oikein virkeä, mutta päätin tehdä tälläkin radalla lentävän lähdön. Yhden putken ohi mentiin, mutta rata meni muuten ihan sairaan hyvin! Rimat olivat 35 cm, mutta Fox ei töpöttänyt eikä arkaillut yhtään ennen hyppyjä. Jopa pituus meni ilman töpötyksiä ja vauhtiakin alkoi jo olla! Tällä radalla sijoituttiin viidensiksi.

C-agiradan jälkeen oltaisiin päästy lähtemään kotiin, mutta kun piti mennä tekemään se nolla siellä ensimmäisellä radalla, niin meidän piti jäädä vielä odottamaan finaalirataa, joka oli 3-luokan C-agirata. Päästiin korkkaamaan Foxin kanssa kolmoset epävirallisesti ja vielä kisaamaan suomen huippushelttien kanssa, mikäs sen mukavampaa.
Aikataulut olivat jonkin verran myöhässä, joten meidän vuoro oli vasta noin klo 21.00. Ja koska muita medi kakkosia ei päässyt finaaliradalle, oltiin Foxin kanssa ihan vihoviimeisiä. Fiiliksetkin olivat lähtökarsinassa niin huipussaan, että en pystynyt tekemään muuta kuin silittämään Foxia ja melkein meinasi tulla tippa linssiin...
Vihdoin koitti meidän vuoro mennä radalle ja taas kerran tein lentävän lähdön. Rata meni puhtaasti puoleen väliin saakka, kunnes ohjasin huolimattomasti ja Fox meinasi lukea hypyn takaakierroksi. Sain sen kuitenkin korjattua ja jatkettiin rataa. Yhdestä putkesta mentiin taas ohi ja en viitsinyt sitä enää alkaa korjaamaan. Mentiin vaan yhdessä niin lujaa kuin päästiin viimeiset kaarrokset. Maalissa nappasin Foxin syliin kehuin sen maasta taivaaseen. Foxia parempaa kisakaveria ei ole olemassakaan. Yhdellä sanalla kuvattuna Fox on yksinkertaisesti paras.

"You'll always be by my side. From the day that I met you, I knew that I would love you" 

Ja, jotta ei unohdettaisi Zekoa niin kerrotaanpa hänestäkin jotakin. ZekoZeketti on ollut onnensa kukkuroilla viimeiset kolme päivää. Hän on saanut leikkiä aivan ihastuttavan 4 kk vanhan shelttityttö Bessin kanssa, joka on myöskin Pikikuonon kennelistä. Eilen Zeko pääsi myös aivan itsekseen Saarijärvelle agimölleihin. Tosimölliluokassa voitettiin medit ja Zeko teki myös koko kisojen nopeimman ajan. Zeko meni tottakai ilman rimoja, mutta ajatelkaapa millainen raketti hän on, kun voittaa maksi bortsutkin vauhdillaan! Aikamoinen tykkimies, vaikka itse sanonkin.