We keep this love in a photograph

Fox pääsi eilen Erikan hierottavaksi. Se oli todellakin tarpeen viimeisimmän kisaepisodin jälkeen. Aivan kuten arvelinkin, Fox oli jumissa koko kropan alueelta. Takapää oli aivan tukossa ja edestäkin aristi tosi paljon. Fox oli levoton koko hieronnan ajan eikä suostunut menemään maahan. Jumit eivät suostuneet avautumaan kovinkaan paljon.
Erikan mukaan jumit ovat syntyneet Zekon kanssa riehumisesta, joten rajut leikit on kielletty ainakin seuraavaan hierontaan asti. Lenkit muuttuvat nyt ravilenkeiksi pehmeällä alustalla. Myös tokojutut ovat pannassa ainakin vähän aikaa. Fox saa huilia aksasta vielä toisenkin viikon ja sen jälkeen siirrytään lyhyisiin treenipätkiin matalilla rimoilla. Siinä on meidän sotasuunnitelma ensi kuulle.

Ennen Foxin hierontaa käytiin Zekon kanssa agilityn tekniikkakoulutuksessa. Zekotin oli erittäin pätevä tyyppi ja taisi jopa löytää kauan kadoksissa olleet aivonsa.

Ensinnäkin Zeko oli hallissa aivan hiljaa vaikka siellä oli muitakin koiria. Aidan toisella puolella aksaavat koiratkaan eivät saaneet Zekoa haukkumaa. Siinä vaiheessa allekirjoittanut oli aivan ymmällään.

Kentällä tehtiin kahden aidan avulla erilaisia ohjaustekniikoita. Zekon kanssa en ollut tehnyt puoliakaan noista ohjaustekniikoista, mutta Zeko yllätti positiivisesti. Se hoksasi sylkkärin, takaakierron, tuplasylkkärin, pakkovalssin, pakkovalssi-jaakotuksen, takaakierto-sokkarin ja päällejuoksun. Saksalaisen oppiminenkin oli niiin lähellä. Puitten ympäri kieputtaminen on siis kannattanut. Kyllä Zekke on magee pikkutyyppi!

Juoksaritreenejä ei olla paljon pidetty, mutta maassa olevalla lankulla onnistuu jo oikein kivasti. Videoiden kuvaaminen on jäänyt, mutta yritän parantaa tapani ja lupaan, että seuraavassa postauksessa on video.

Aamupäivällä kävin metsässä napsimassa pojista muutamat keväiset kuvat. Olen oppinut jo jotenkin käyttämään Photoshoppia ja kuvista tuli ihan kivoja!