lauantai 23. heinäkuuta 2016

If this is what we've got, then what we've got is gold


16.7. lauantaina herätyskello soi neljältä aamulla. Auto starttasi pihasta viideltä kohti Kokkolaa ja shelttien agilitymestaruuskilpailuja. Paikan päällä oltiin joskus klo 7.00. Sää ei ollut mikään ihanteellinen aksaamiseen, sillä kenttä oli täynnä suuria lätäköitä ja vettä satoi koko ajan. Ratojen välissä oli aivan liikaa odotusaikaa ja sen takia istuttiinkin ainakin puoli päivää autossa. Fox pystyi onneksi nukkumaan ja keräämään voimia aina ratojen välissä.

Meidän ensimmäinen agirata, joka oli samalla myös karsintarata shelttien agimestaruusfinaaliin alkoi joskus puoli yhdeksän aikoihin. Tuomarina toimi Katarina Virkkala.
Ennen rataa olin varma, että Fox ei suostu ollenkaan edes liikahtamaan lähdöstä mihinkään. Toisin kuitenkin kävi. Tein lentävän lähdön ja Fox teki radalla hienosti työtä käskettyä. Vähän nihkeästi edettiin, mutta maaliin asti päästiin. Vauhti riitti ihanneajan alittamiseen ja napattiin tältä radalta nollavoitto, LUVA ja pääsylippu shelttien agimestaruusfinaaliin! Muilla vauhdikkailla koirakoilla ei pysynyt liukkaalla nurmella pakka kasassa ja HYLky rivi oli pitkä tai olihan siellä se Foxin ainut nolla. Nyt ollaankin viittä vaille kolmosissa!

Seuraava agirata alkoi vasta kuuden tunnin päästä, joten ehdittiin helposti käydä syömässä, katsomassa kolmosten ratoja ja shoppailemassa kojuilla. Berran kojulta mukaan tarttui Foxille uusi vihreä panta ja fleece hihna. Välillä mentiin myös autoon istumaan, että Fox sai nukuttua hyvät unet ennen seuraavaa rataa.


C-agirata alkoi  15.45. Hilpi Yli-Jaskarin tuomaroima rata tuntui oikein mukavalta ja sääkin oli muuttunut vähän aurinkoisemmaksi.
Fox oli oikein virkeä, mutta päätin tehdä tälläkin radalla lentävän lähdön. Yhden putken ohi mentiin, mutta rata meni muuten ihan sairaan hyvin! Rimat olivat 35 cm, mutta Fox ei töpöttänyt eikä arkaillut yhtään ennen hyppyjä. Jopa pituus meni ilman töpötyksiä ja vauhtiakin alkoi jo olla! Tällä radalla sijoituttiin viidensiksi.

C-agiradan jälkeen oltaisiin päästy lähtemään kotiin, mutta kun piti mennä tekemään se nolla siellä ensimmäisellä radalla, niin meidän piti jäädä vielä odottamaan finaalirataa, joka oli 3-luokan C-agirata. Päästiin korkkaamaan Foxin kanssa kolmoset epävirallisesti ja vielä kisaamaan suomen huippushelttien kanssa, mikäs sen mukavampaa.
Aikataulut olivat jonkin verran myöhässä, joten meidän vuoro oli vasta noin klo 21.00. Ja koska muita medi kakkosia ei päässyt finaaliradalle, oltiin Foxin kanssa ihan vihoviimeisiä. Fiiliksetkin olivat lähtökarsinassa niin huipussaan, että en pystynyt tekemään muuta kuin silittämään Foxia ja melkein meinasi tulla tippa linssiin...
Vihdoin koitti meidän vuoro mennä radalle ja taas kerran tein lentävän lähdön. Rata meni puhtaasti puoleen väliin saakka, kunnes ohjasin huolimattomasti ja Fox meinasi lukea hypyn takaakierroksi. Sain sen kuitenkin korjattua ja jatkettiin rataa. Yhdestä putkesta mentiin taas ohi ja en viitsinyt sitä enää alkaa korjaamaan. Mentiin vaan yhdessä niin lujaa kuin päästiin viimeiset kaarrokset. Maalissa nappasin Foxin syliin kehuin sen maasta taivaaseen. Foxia parempaa kisakaveria ei ole olemassakaan. Yhdellä sanalla kuvattuna Fox on yksinkertaisesti paras.

"You'll always be by my side. From the day that I met you, I knew that I would love you" 


Ja, jotta ei unohdettaisi Zekoa niin kerrotaanpa hänestäkin jotakin. ZekoZeketti on ollut onnensa kukkuroilla viimeiset kolme päivää. Hän on saanut leikkiä aivan ihastuttavan 4 kk vanhan shelttityttö Bessin kanssa, joka on myöskin Pikikuonon kennelistä. Eilen Zeko pääsi myös aivan itsekseen Saarijärvelle agimölleihin. Tosimölliluokassa voitettiin medit ja Zeko teki myös koko kisojen nopeimman ajan. Zeko meni tottakai ilman rimoja, mutta ajatelkaapa millainen raketti hän on, kun voittaa maksi bortsutkin vauhdillaan! Aikamoinen tykkimies, vaikka itse sanonkin.


torstai 14. heinäkuuta 2016

Pakko mennä pelkäl sydämmellä


Melkoisen vauhdikkaat pari viikkoa ovat takana! Perjantaina 1.7. kerättiin kimpsut ja kampsut sekä tietysti pojat autoon ja lähdettiin ajelemaan kohti Lievestuoretta ja Pikikuonon kenneliä. Pihassa meitä tuli vastaan ensin vain muutama sheltti, mutta hetkessä ympärillä oli ainakin 20 koiran lauma.
Zeko meni uudesta tilanteesta ensin vähän hämilleen ja ei tiennyt, että mitä pitäisi tehdä niin monen koiran keskellä. Zeko sopeutui kuitenkin tosi nopeasti porukkaan ja lähti juoksemaan metsikköön muiden kanssa. Fox taas pysytteli visusti ihmisten lähellä ja kävi vain haistamassa uusia ja vanhoja tuttavuuksia.


Fox pääsi ensimmäisenä pöydälle trimmattavaksi ja erittäin komea poika siitä tulikin, kun korva- ja tassukarvat siistittiin ja korvat liimattiin näyttelyä varten. Trimmin jälkeen kasvattaja tyhjensi Foxin anaalirauhaset. Tähän asti Foxilla ei ole ollut minkäänlaisia oireita, mutta trimmauspöydällä ollessa Fox aristi takapuoltaan.
Foxin jälkeen trimmausvuorossa oli Zeko. Kotona Zeko rakastaa harjaamista aivan valtavasti ja niin näytti rakastavan tuollakin. Nyt oli vielä kaksi ihmistä harjaamassa ja trimmaamassa. Mikäs sen mukavampaa, kuin olla huomion keskipisteenä. Zekonkin korvat laitettiin liimaan, jotta ne olisivat edes vähän kevyemmän näköiset näyttelyssä.

Koko illan Zeko yritti saada kaikkia koiria erikseen leikkimään. Kovin moni aikuisista koirista ei Zekosta kuitenkaan välittänyt, mutta vähän nuoremmat innostuivat kyllä leikkimään. Eniten Zeko taisi juosta muutamaa kuukautta nuoremman Maya sheltin kanssa.
Oikein mukava ilta oli niin koirilla kuin omistajillakin. Oli myös kiva nähdä Foxin siskopuolta ja Zekon äitiä, siskoa ja siskopuolta!

Maya ja Zeko
Meidän aksatreenit ovat tauolla heinäkuun ajan, joten seura järjesti torstaina möllikisat. Me päästiin poikien kanssa osallistumaan kaikkiin luokkiin ilmaiseksi kiitoksena arkitottelevaisuuskurssin pitämisestä. Zeko sai osallistua tosimölleihin ja Fox kaikille radoille uusintoineen. Zeko teki tosimölliradalla mooonta hylkyä ja virhettä. Se ei haitannut mitään, koska vauhtia riitti enemmän kuin muilla ja hauskaa oli!
Ilmoitin Foxin kaikille radoille medeihin ihan vain testiksi siitä, että onko matalat rimat auttaneet hyppäämisessä. Kyllä todellakin kannatti pitää rimat matalalla vähän aikaa, koska kuudesta radasta Fox teki neljä nollaa! Mölleissä tehtiin 15 rv, sillä Fox meni putken väärään päähän. Kilpailevissa rimat olivat 35 cm ja Fox ei töpöttänyt paljon yhtään! Vauhtia piisasi myöskin. Toisella kilpailevien radalla palkkasin Foxia lähdössä, A:lla ja keinulla, jotta Foxille jäisi mahdollisimman hyvä fiilis lopuksi. Voitettiin kilpailevat ainoalla nollalla.


Lauantaina heräsin viideltä käyttämään pojat lenkillä ja kuudelta startattiin kohti Kokkolaa. Onneksi kaikki tavarat lastattiin autoon jo edellisenä iltana, sillä muuten olisi ollut vieläkin aikaisempi herätys.
Pysähdyttiin Kaustisella syömään ja jatkettiin sen jälkeen matkaa. Oltiin näyttelypaikalla kello 8 ja shelttien kehät alkoivat kymmeneltä. Shelttien tuomarina toimi Anita Al-Bachy. Hän oli tosi tiukka tuomari. ERIä tuli aika vähän, EH:ta ei tainnut tulla kuin ehkä yhdelle tai kahdelle koiralle. H:ta ja T:tä jaettiin kaikkein eniten.


Zeko oli junnuluokan viides koira. Zeko esiintyi ihan älyttömän hienosti koko ajan, vaikka tuomari seisotti nuoria koiria kauan. Zekkis seisoi pöydällä hienosti, mutta aristi vähän, kun tuomari tuli mittatikun kanssa lähelle. Zeko antoi kuitenkin tuomarin mitata sellaisen vähän sinnepäin mitan itsestään. Seuraavaksi juostiin eestaas, ympäri ja sitten taas seisottiin. Paljon oli seisomista ja odottelua, mutta Zeko jaksoi tosi hienosti! Zekon arvostelu näytti tältä:

43 cm bluemerle. Oikeat päänlinjat. Hyvä purenta. Aavistuksen korkea otsapenger. Hieman alasasettuneet korvat. Alaleuka voisi olla voimakkaampi. Hyvä kaula ja selkä. Hyvä rintakehän muoto ja rintalastan pituus. Oikein kulmautunut takaa. Suora olkavarsi. Kokoon sopiva luusto. Hyvät käpälät, hyvä häntä. Sininen voisi olla teräksisempi. Liikkuu hyvällä askelmitalla. Palkinto koon vuoksi. 

JUN T

Arvostelu sopi Zekolle kuin nenä päähän. Tuomari vielä jälkeenpäinkin harmitteli Zekon kokoa, koska jos Zeko olisi 3-5 cm matalampi niin sillä olisi hyvät mahdollisuudet saada EH tai jopa ERI. Olin kyllä yllättynyt, että Zeko sai noinkin hyvän arvostelun! Zeko ei ollut oikein kaikkien kehän laidalla olevien näyttelyihmisten mieleen. Kun juostiin kehää ympäri, kuulin ihmisten sanovan, että onpas se iso. Näin jälkeenpäin tuli myös tietoon sekin, että Zekoa oli sanottu collieksi ja rumaksi. Ei voi muuta kuin nauraa. Jotkut todellakin ottaa koiranäyttelyt tosissaan. Zeko on mulle se maailman paras harrastuskaveri luonteen ansiosta eikä sen ulkonäön takia. Zeko on liian iso rotumääritelmän mukaan, mutta so what. Tiedoksi vaan kaikille: meidät tullaan näkemään kehässä vielä uudestaankin. ;)


Foxin kehä oli aika äkkiä Zekon jälkeen. Avoimen luokan uroksia oli 6 ja Fox oli niistä neljäs. Foxi ravasi nätisti koko ajan ja seisoi pöydällä aivan mielettömän hienosti! Se ei aristanut takapäätään yhtään ja antoi mun asetella jalat hyvään asentoon. Foxin arvostelu näytti tältä:

3-vuotias uros, jonka tulisi olla kauttaaltaan linjakkaampi. Antaa kovin lyhyen vaikutelman. Pieni pää suhteessa runkoon. Hyvä purenta. Oikeat pään linjat. Kauniit silmät. Vielä epävärmat korvat. Lyhyt kaula. Hyvä selkä. Oikea rintakehän muoto. Pysty lapa ja olkavarsi, takakulmaukset ok. Lyhyehkö häntä. Liikkuu kovin lyhyellä sivuaskeleella. Pehmeä karva. Esitetään hyvin.

AVO H

Foxin arvostelussa oli vähemmän hyvää kuin Zekon arvostelussa ja se jäi vähän harmittamaan. Tuomari ei osannut arvostaa Foxia. Tiivistettynä Fox on lyhyt tankki, pienellä päällä ja pienellä pyllyllä sekä epävarmoilla korvilla ja heiluvalla hännällä. Fokkeli on paras!

Tuloksilla ei paljoa kehuskeltu, mutta kiva päivä oli. Tutustuttiin uusiin mukaviin ihmisiin ja saatiin nähdä Foxin Vilja-serkku. Kokkola KV oli ensimmäinen näyttely, josta en ostanut mitään. Kojuja oli vain kaksi ja niistä ei löytynyt mitään ihmeellistä. Tulipahan säästettyä rahaa.


Maanantaina käytiin Humpilla nappaamassa muutama uusi kuva, kun aurinkokin ilmestyi pilven takaa. Eilen käytiin sitten vaeltamassa koirien kanssa Pyhä-Häkin kansallispuistossa, josta ajattelin kirjoittaa ihan erillisen postauksen. Päästiin myös Zekon kanssa elokuussa alkavalle Rally-Toko kurssille!